Olin
Etelä-Pusulan osuusmeijerillä koneenhoitajana 50-luvun lopulla. Oli tullut
tavaksi tehdä pieniä korjauksia meijerillä ja myös taloissa. Vuotavien
maitotonkkien tinaus oli hyvin tavanomaista puuhaa. Eräs pumpun korjaus oli
muodostua kohtalokkaaksi.
Noin kilometrin päässä meijeriltä asui eräs
leskiemäntä, en nyt muista hänen mimeään. Hän oli luovuttanut varsinaisen
tilansa pois, mutta piti edelleen neljää lehmää. Keväällä huhtikuussa hän pyysi
minua katsomaan vesipumppua, kun se ei nostanut vettä. Pumppu oli tavallinen Mako
sähköpumppu. Tutkin sitä, mutta se tuntui toimivan. Esitin tarkastusta
kaivolla.
Kun avasimme kaivon kannen, niin vika löytyi, kaivossa ei ollut
vettä. Emäntä ehdotti, että hän käy puhdistamassa kaivon pohjan, nyt kun vesi
on vähissä ja toinen henkilö on paikalla. Jostakin löytyi tikkaat, jotka laskimme
kaivoon. Se oli 80 sentin betonirenkaista tehty neljä metriä syvä kaivo. Hän
laskeutui ämpärin ja työvälineiden kanssa alas ja jotta siellä pääsisi liikkumaan
vedin tikkaat ylös. Silloin oli kevät, mutta hanki peitti vielä maan
yhtenäisenä vaippana.
Emännän puhdistaessa kaivon pohjaa lähdin kävelemään
ympäristöön ja sitten hups! Putosin maan
sisään ja jääpalaset vain tippuivat ympärillä. Totesin olevani noin 2,5 metrin
syvyisessa kuopassa, jossa oli vettä vyötäröön asti. Vesi oli kaivosta loppunut
ennenkin ja edellisenä kesänä oli ruvettu kaivamaan uutta kaivoa, mutta sen
teko oli jäänyt kesken. Sillä kohtaa oli ehkä hangessa pieni syvennys, mutta
muuten lumi oli muodostanut yhtenäisen hangen kaivannon ylle.
Tilanne oli
vakava. Kaivannon reunat olivat sileät ja jäiset, käteni eivät ylettyneet aivan
yläreunaan ja siinäkään ei ollut mitään mistä ottaa kiinni. Emäntä oli toisessa
kaivossa, tosin lähellä, mutta pysyi siellä varmasti, ellei saanut apua. Muita
asukkaita ei talossa ollut. Noin 100 metrin päässä oli tie, mutta oli
mahdotonta huutaa, niin että siellä joku kuulisi, eikä sitäkään tiennyt, koska
siellä joku kulkee. Saattaisi kulua useita päiviä, ennen kuin joku tuli talossa
käymään. Uhkaava tilanne selvisi kuitenkin nopeasti.
Minulla oli haalarin
takataskussa iso jakoavain. Sillä hakkaamalla sain tehtyä kolme askelmaa
kaivannon jäätyneeseen, mutta hiekkaiseen seinään. Myös toisesta seinästä
tukien pääsin nosemaan ylös. Kun menin toisen kaivon viereen, emäntä kertoi
uskovansa, että kaivoon tulee vettä. Hän saattoi olettaa minun seisseen
vieressä koko ajan. Sanoin, että varmaan sinne tulee, sillä tuossa toisessa
kaivossa on vesi paljon korkeammalla. Sitten esitin tikkaiden laskua, sillä
perusteella, että minun tulee kylmä. Kun hän kiipesi ylös ja näki märät housuni
tilanne selvisi hänelle. Jostain löytyi kuivat housut ja tapahtumasta tuli
kylälle mielenkiintoinen puheenaihe.
Jälkeenpäin olen
ajatellut tuon avaimen mukana oloa ja vielä ulkona kaivolla. Se ei ole pumpun
huoltotyökalu. Siinä tarvitaan pihdit, joilla kiristää akselitiivistettä ja
myös välineet tiivisteen uusimiseen. Täytyy olla niin, että Jumala oli
laitattanut tuon avaimen mukaani tietäen sillä olevan käyttöä.