lauantai 30. joulukuuta 2017

Kaivossa 1958


Olin Etelä-Pusulan osuusmeijerillä koneenhoitajana 50-luvun lopulla. Oli tullut tavaksi tehdä pieniä korjauksia meijerillä ja myös taloissa. Vuotavien maitotonkkien tinaus oli hyvin tavanomaista puuhaa. Eräs pumpun korjaus oli muodostua kohtalokkaaksi. 

Noin kilometrin päässä meijeriltä asui eräs leskiemäntä, en nyt muista hänen mimeään. Hän oli luovuttanut varsinaisen tilansa pois, mutta piti edelleen neljää lehmää. Keväällä huhtikuussa hän pyysi minua katsomaan vesipumppua, kun se ei nostanut vettä. Pumppu oli tavallinen Mako sähköpumppu. Tutkin sitä, mutta se tuntui toimivan. Esitin tarkastusta kaivolla. 

Kun avasimme kaivon kannen, niin vika löytyi, kaivossa ei ollut vettä. Emäntä ehdotti, että hän käy puhdistamassa kaivon pohjan, nyt kun vesi on vähissä ja toinen henkilö on paikalla. Jostakin löytyi tikkaat, jotka laskimme kaivoon. Se oli 80 sentin betonirenkaista tehty neljä metriä syvä kaivo. Hän laskeutui ämpärin ja työvälineiden kanssa alas ja jotta siellä pääsisi liikkumaan vedin tikkaat ylös. Silloin oli kevät, mutta hanki peitti vielä maan yhtenäisenä vaippana. 

Emännän puhdistaessa kaivon pohjaa lähdin kävelemään ympäristöön ja sitten hups!  Putosin maan sisään ja jääpalaset vain tippuivat ympärillä. Totesin olevani noin 2,5 metrin syvyisessa kuopassa, jossa oli vettä vyötäröön asti. Vesi oli kaivosta loppunut ennenkin ja edellisenä kesänä oli ruvettu kaivamaan uutta kaivoa, mutta sen teko oli jäänyt kesken. Sillä kohtaa oli ehkä hangessa pieni syvennys, mutta muuten lumi oli muodostanut yhtenäisen hangen kaivannon ylle.

Tilanne oli vakava. Kaivannon reunat olivat sileät ja jäiset, käteni eivät ylettyneet aivan yläreunaan ja siinäkään ei ollut mitään mistä ottaa kiinni. Emäntä oli toisessa kaivossa, tosin lähellä, mutta pysyi siellä varmasti, ellei saanut apua. Muita asukkaita ei talossa ollut. Noin 100 metrin päässä oli tie, mutta oli mahdotonta huutaa, niin että siellä joku kuulisi, eikä sitäkään tiennyt, koska siellä joku kulkee. Saattaisi kulua useita päiviä, ennen kuin joku tuli talossa käymään. Uhkaava tilanne selvisi kuitenkin nopeasti. 

Minulla oli haalarin takataskussa iso jakoavain. Sillä hakkaamalla sain tehtyä kolme askelmaa kaivannon jäätyneeseen, mutta hiekkaiseen seinään. Myös toisesta seinästä tukien pääsin nosemaan ylös. Kun menin toisen kaivon viereen, emäntä kertoi uskovansa, että kaivoon tulee vettä. Hän saattoi olettaa minun seisseen vieressä koko ajan. Sanoin, että varmaan sinne tulee, sillä tuossa toisessa kaivossa on vesi paljon korkeammalla. Sitten esitin tikkaiden laskua, sillä perusteella, että minun tulee kylmä. Kun hän kiipesi ylös ja näki märät housuni tilanne selvisi hänelle. Jostain löytyi kuivat housut ja tapahtumasta tuli kylälle mielenkiintoinen puheenaihe.

Jälkeenpäin olen ajatellut tuon avaimen mukana oloa ja vielä ulkona kaivolla. Se ei ole pumpun huoltotyökalu. Siinä tarvitaan pihdit, joilla kiristää akselitiivistettä ja myös välineet tiivisteen uusimiseen. Täytyy olla niin, että Jumala oli laitattanut tuon avaimen mukaani tietäen sillä olevan käyttöä.