Jeesuksen kertoma kertomus Luukkaan 16 luvun alussa on
otsikoitu: Epärehellinen huoneenhaltija. Tässä isäntä antaa huoneenhaltijalleen
potkut kanteluiden perusteella. Jeesus kuitenkin kehuu potkut saavaa palvelijaa,
joten syntyy ristiriita, eihän Jeesus voi epärehellisyyttä suosia. Meidän on lähdettävä käsittelemään siltä
pohjalta, että tässä ei ole mitään rikollista. Mutta puheen opetus ja sanoma
oli tuolle ajalle ja myös meille niin outo, että tapahtuman kirjaus antaa siitä
väärän kuvan.
Tässä tapauksessa taloudenhoitaja hoiti rikkaan taloutta
kokonaisvaltaisesti. Hän palkkasi palvelusväen ja sopi heidän palkoistaan. Hän
maksoi palvelusväen palkat. Mutta palvelijan tullessa vanhuuttaan
kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään hän oli vapaa palveluksesta ja
työnantajalla ei ollut mitään velvollisuuksia järjestää palvelijan
vanhuudenpäivien hoitoa.
Nämä velalliset eivät olleet talon palvelijoita, vaan
liikekumppaneita. Ei toisen palvelija tarvitse perheensä ruokkimiseen sataa
tynnyriä vehnää. Syystä, jota ei kerrota tämä velallinen oli tarvinnut vehnää
ja saanut sitä rikkaalta lainaksi. Velallisen suunnitelmiin kuului toimittaa
laina takaisin ja siksi sitä ei maksettu. Taloudenhoitaja toimi rikkaan
edustajana ja laati lainasta velkakirjan. Kyllä hän olisi velkakirjasta nähnyt
velan suuruuden.
Velkakirjojen lukuja muuttamalla taloudenhoitaja siirsi
isäntänsä omaisuutta liikekumppaneille. Tällä toimella hän uskoi saavansa
heiltä sellaisia palveluita, joita hän ja toiset palvelijat ikääntyessään
tarvitsivat. Tuolloin paperi oli arvokasta, sitä valmistettiin käsityönä arkki
kerrallaan. Lukujen muutos ei ollut väärennös, sillä toinen osapuoli,
taloudenhoitaja, vahvisti uudet luvut nimikirjoituksellaan.
Mooseksen laissa on lesken asema turvattu, mutta vanhukset
on jäänyt lasten hoidettaviksi. Tässä Jeesus kehottaa seuraajiaan ottamaan
esimerkkiä "maailman lapsista". Vaikka laissa ei ole työnantajaa
koskevia määräyksiä, niin palvelusuhteen kestäessä muodostunut ystävyys saa
"maailman lapsetkin" huolehtimaan palvelijoistaan myös varsinaisen
työajan jälkeen.
Toiminta ei kestä vertailua nykyajan eläkeneuvotteluihin,
mutta tavoite on selvä. Jeesus pitää tärkeänä sitä, että työantaja huolehtii
työntekijän elämästä vielä sen jälkeen, kun tämä ei enää ole työkykyinen.
Nykyaikana tätä sanotaan työnantajan suorittamaksi työntekijän eläkemaksuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti