Ensimmäinen palkkapäivä
Siirtyessäni eläkkeelle oli työpaikallani
kahvitilaisuus. Siellä esimieheni esitti kysymyksen, koska olen aloittanut
työni ja mitä tehnyt aluksi? Olen syntynyt ja kasvanut maatilalla ja siellä
työn alkaminen tapahtuu niin huomaamatta, että sen alkua on vaikea määritellä.
Tai tapahtui silloin kun olin lapsi, nyt kun tilat ovat koneellistuneet ja
navetat suurentuneet, lapsille sopivat työt ovat vähentyneet tai loppuneet
kokonaan.
Työntekoa ei ole nykyisissä kouluissa oppiaineena. Läksyjen
teko on henkistä työtä, mutta se ei välttämättä opeta ruumiilliseen työhön.
Maatila tarjoaa ympäristön, jossa työtehtävät tulevat tutuiksi elämän ohella
tarvitsematta syventyä niiden opiskeluun tarkemmin.
Voimalaitoksen kunnossapitotyönjohtajan mukaan
maaseudulta tulee parempaa työntekijäainesta kuin kaupungeista. Nämä ovat
oppineet tarttumaan outoonkin työhön ripeämmin. Maatilalla ei ole varsinaista
työaikaa. Jos illalla nukkumaan mennessä havaittiin lampaiden olevan matkalla
porkkanamaalle, niitä mentiin ilman käskyä ohjaamaan navettaan.
Kotikatuni varrella on pieni pysäköintialue. Siinä
ei muuta erikoista, mutta se roskan määrä siellä vapaapäivien jälkeen
ihmetyttää. Siellä nuoriso on yhdessä vapaa-aikanaan ja karkkien lisäksi on
monenlaista suuhunpantavaa. Miksi näiden lisäksi myös edellisen viikon
jätepaperit pitää heittää maahan. Oma käytökseni on, ei mitään roskia ja
eväspapereita edes metsään, vaan kotiin ja polttoon.
Lasten kasvatusta ohjaa vanhempien rakkaus lapseensa
ja toisaalta ulkopuolelta tulevat ohjeet. Tunnettu lastenlääkäri Arvo Ylppö
edusti suuntausta, että itkevää lasta ei saa ottaa syliin ja hyväilyyn. Tämä on
täysin vastoin sitä kokemusta, että lapsen ihokosketus on ollut parantava
tekijä vakavasta sairaudesta. Raamatun ohjetta: Joka vitsaa säästää, se vihaa
lastaan Sananl. 13: ei voi pitää suositeltavana ohjeena. Jos tilanne vaatii
ruumiillista kuritusta, sitä ei saa käyttää vihan purkautumiseen. Lisäksi on
tarpeen rauhassa selvittää mitä lapsi on tehnyt väärin ja miksi niin ei saa
tehdä. Kun tämä tehdään kiireettä aivan rauhassa, rankaisu ei todennäköisesti
ole tarpeen.
Vanhempani eivät uhkailleet ruumiillisella
kurituksella. Ainakaan sellaista kuvaa ei ole jäänyt muistiini. Mutta yhden
tapauksen muistan. Koulun jälkeen istuin keittiössä jotakin syömässä. Äiti tuli
viereeni istumaan ja antoi markan. Tämä on siitä että olen tullut suoraan
koulusta kotiin. Tapaus, johon tämän yhdistän oli seuraavanlainen. Einon kanssa
kulkiessani käytimme oikopolkua, jossa päätielle tullessa oli riukuveräjä.
Siinä oli kolme riukua, jotka voi yksitellen työntää sivuun. Emme kuitenkaan
avanneet tuota porttia, vaan kiipesimme aidan yli portin vierestä. Aita oli
tehty naulaamalla pintalautoja pylväisiin. Nyt tuosta aidasta lauta tai pari
ylimmäistä lähti irti ja meidän ei onnistunut ilman vasaraa naulata niitä
takaisin.
On vanhempia, jotka perustuen siihen, että heillä on
ollut vaikea lapsuus, haluavat järjestää omille lapsilleen huolettoman
lapsuuden. Mutta tässä he tekevät pahan virheen. Lapsi on luonteeltaan
liikkuvainen ja haluaa toimia. Jos lapsella tai nuorella ei ole mitään huolta
eikä työtehtävää, hän suistuu pois raiteiltaan. Hän alkaa toimia yhteisönsä
perinteisiä tapoja vastaan. Tästä on seurauksena roskien levitys
kokoontumispaikalle ja rippikoulujumalanpalveluksessa kilpailu kuka puhuu
eniten.
Jatkosota alkoi kesällä 1941 ja naapurimme
Haapaniemen isäntä joutui mukaan sotaan.
Talon lapset olivat vielä pieniä ja siksi naapurit järjestivät tuon
perunannostopäivän. Nosto tapahtui siten, että hevosvetoisella auralla avattiin
perunavako. Siitä oli sitten lusalla helppo kaivella perunoita näkyville.
Poimijat tulivat kyykyssä perässä ja keräsivät perunat koriin. Siitä, ketä
siellä oli mukana, muistan varmana vain ikäiseni Toivo pojan joka asui meillä.
Hänen kanssaan poimin perunoita. Varmaan vanhempani olivat siellä myös ja isäni
saattoi avata nuo vaot hevosella.
Isäni oli syntynyt 1890 ja vanhimmat sodassa olivat
1896 syntyneitä. Näin ollen meillä oli miehistä työvoimaa antaa myös
naapureille. Tuona syksynä olin 7 vuotias ja aloitin kouluni, mutta se alkoi
sotatilanteen takia vasta lokakuun puolivälissä. Illalla Toivolle ja minulle
maksettiin palkka päivän työstä. Toivo sai 25 penniä ja minä 24 penniä.. Meillä
ei ollut verokirjaa, joten veroa ei pidätetty ja saimme palkkamme pimeänä. Minulla
ei ole mitään muistikuvaa siitä mihin käytin ensimmäisen tilini.