Palkkapäivä

Ensimmäinen palkkapäivä

Siirtyessäni eläkkeelle oli työpaikallani kahvitilaisuus. Siellä esimieheni esitti kysymyksen, koska olen aloittanut työni ja mitä tehnyt aluksi? Olen syntynyt ja kasvanut maatilalla ja siellä työn alkaminen tapahtuu niin huomaamatta, että sen alkua on vaikea määritellä. Tai tapahtui silloin kun olin lapsi, nyt kun tilat ovat koneellistuneet ja navetat suurentuneet, lapsille sopivat työt ovat vähentyneet tai loppuneet kokonaan.

Työntekoa ei ole nykyisissä kouluissa oppiaineena. Läksyjen teko on henkistä työtä, mutta se ei välttämättä opeta ruumiilliseen työhön. Maatila tarjoaa ympäristön, jossa työtehtävät tulevat tutuiksi elämän ohella tarvitsematta syventyä niiden opiskeluun tarkemmin.

Voimalaitoksen kunnossapitotyönjohtajan mukaan maaseudulta tulee parempaa työntekijäainesta kuin kaupungeista. Nämä ovat oppineet tarttumaan outoonkin työhön ripeämmin. Maatilalla ei ole varsinaista työaikaa. Jos illalla nukkumaan mennessä havaittiin lampaiden olevan matkalla porkkanamaalle, niitä mentiin ilman käskyä ohjaamaan navettaan.

Kotikatuni varrella on pieni pysäköintialue. Siinä ei muuta erikoista, mutta se roskan määrä siellä vapaapäivien jälkeen ihmetyttää. Siellä nuoriso on yhdessä vapaa-aikanaan ja karkkien lisäksi on monenlaista suuhunpantavaa. Miksi näiden lisäksi myös edellisen viikon jätepaperit pitää heittää maahan. Oma käytökseni on, ei mitään roskia ja eväspapereita edes metsään, vaan kotiin ja polttoon.

Lasten kasvatusta ohjaa vanhempien rakkaus lapseensa ja toisaalta ulkopuolelta tulevat ohjeet. Tunnettu lastenlääkäri Arvo Ylppö edusti suuntausta, että itkevää lasta ei saa ottaa syliin ja hyväilyyn. Tämä on täysin vastoin sitä kokemusta, että lapsen ihokosketus on ollut parantava tekijä vakavasta sairaudesta. Raamatun ohjetta: Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan Sananl. 13: ei voi pitää suositeltavana ohjeena. Jos tilanne vaatii ruumiillista kuritusta, sitä ei saa käyttää vihan purkautumiseen. Lisäksi on tarpeen rauhassa selvittää mitä lapsi on tehnyt väärin ja miksi niin ei saa tehdä. Kun tämä tehdään kiireettä aivan rauhassa, rankaisu ei todennäköisesti ole tarpeen.
    

Vanhempani eivät uhkailleet ruumiillisella kurituksella. Ainakaan sellaista kuvaa ei ole jäänyt muistiini. Mutta yhden tapauksen muistan. Koulun jälkeen istuin keittiössä jotakin syömässä. Äiti tuli viereeni istumaan ja antoi markan. Tämä on siitä että olen tullut suoraan koulusta kotiin. Tapaus, johon tämän yhdistän oli seuraavanlainen. Einon kanssa kulkiessani käytimme oikopolkua, jossa päätielle tullessa oli riukuveräjä. Siinä oli kolme riukua, jotka voi yksitellen työntää sivuun. Emme kuitenkaan avanneet tuota porttia, vaan kiipesimme aidan yli portin vierestä. Aita oli tehty naulaamalla pintalautoja pylväisiin. Nyt tuosta aidasta lauta tai pari ylimmäistä lähti irti ja meidän ei onnistunut ilman vasaraa naulata niitä takaisin.
  

On vanhempia, jotka perustuen siihen, että heillä on ollut vaikea lapsuus, haluavat järjestää omille lapsilleen huolettoman lapsuuden. Mutta tässä he tekevät pahan virheen. Lapsi on luonteeltaan liikkuvainen ja haluaa toimia. Jos lapsella tai nuorella ei ole mitään huolta eikä työtehtävää, hän suistuu pois raiteiltaan. Hän alkaa toimia yhteisönsä perinteisiä tapoja vastaan. Tästä on seurauksena roskien levitys kokoontumispaikalle ja rippikoulujumalanpalveluksessa kilpailu kuka puhuu eniten. 

Jatkosota alkoi kesällä 1941 ja naapurimme Haapaniemen isäntä joutui mukaan sotaan.  Talon lapset olivat vielä pieniä ja siksi naapurit järjestivät tuon perunannostopäivän. Nosto tapahtui siten, että hevosvetoisella auralla avattiin perunavako. Siitä oli sitten lusalla helppo kaivella perunoita näkyville. Poimijat tulivat kyykyssä perässä ja keräsivät perunat koriin. Siitä, ketä siellä oli mukana, muistan varmana vain ikäiseni Toivo pojan joka asui meillä. Hänen kanssaan poimin perunoita. Varmaan vanhempani olivat siellä myös ja isäni saattoi avata nuo vaot hevosella.

Isäni oli syntynyt 1890 ja vanhimmat sodassa olivat 1896 syntyneitä. Näin ollen meillä oli miehistä työvoimaa antaa myös naapureille. Tuona syksynä olin 7 vuotias ja aloitin kouluni, mutta se alkoi sotatilanteen takia vasta lokakuun puolivälissä. Illalla Toivolle ja minulle maksettiin palkka päivän työstä. Toivo sai 25 penniä ja minä 24 penniä.. Meillä ei ollut verokirjaa, joten veroa ei pidätetty ja saimme palkkamme pimeänä. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä mihin käytin ensimmäisen tilini.