Maalaamassa

                                  

Kotitaloni Langenojan asuinrakennus uusittiin kesällä 1939 juuri ennen sotia ja pula-aikaa. Ovet ja ikkunat teetettiin Sammaljoella Niemisen puusepänverstaalla. Siellä ne käsiteltiin maaliöljyllä eli vernissalla alustavasti. Talon valmistumisvaiheessa ei ollut maalareita eikä tarvikkeita jatkokäsittelyyn. Jossakin vaiheessa Tähtön maalausliikkeen ammattilaiset päällystivät alakerran hirsiseinät. Pirttiin, keittiöön ja eteiseen tuli Enso pahvi. Se on paksua uritettua ja sen leveys on huoneen korkeus. Nurkkiin kiinnitettiin naulaamalla kulmapahvit. Enso pahvista katkaistiin seinän pituinen pala, keitettiin ruispuuro ja sillä siveltiin nurkkapahvit. Seinän kokoinen pahvi kostutettiin, jolloin se vähän laajeni. Se nostettiin seinälle ja nurkkiin naulattiin tilapäiset rimat, jotka poistettiin pahvin kuivuttua. Katto- ja lattialistat kiinnitettiin. Kuivuessaan pahvi kutistui ja suoristui. Kamareihin Tähtön miehet laittoivat tapetin aluspahvit. Ovien ja ikkunoiden maalaus jäi myöhempään ajankohtaan.

Kun maalaustarvikkeiden saanti parani, niin vanhempani sopivat Suonsivun Aleksin kanssa maalauksen aloituksesta ja varmaankin minun osallistumisesta hommaan. Vuonna 1950 oli rippikoululaisten konfirmaatio jo toukokuun alussa kirkon kunnostuksen takia. Tuon jälkeen tapahtumat alkoivat. En muista että minulle olisi kerrottu maalaussuunnitelmista, mutta kun Aleksi tuli tapetoimaan kamareita, niin tehtäväni oli sivellä liisteriä tapetteihin ja leikata tapetin reuna. Aleksi sekoitti maalia, vernissaa, sinkkivalkoista ja vähän mustaa kimröökiä eli nokea, jolloin saatiin maalarinvalkoista. Nyt ovien maalaus voi alkaa.

Sammaljoella kauppias Toivo Yli-Houhala oli vuokra-autoilija eli nykyisin taksi. Hänen lisäkseen myös Suonsivun Aleksi toimi taksina, hän tosin asui syrjässä ja puhelimia ei ollut kaikissa taloissa. Aleksi oli varovainen autoilija, kun pojat ajoivat polkupyörällä auton rinnalle, hän sanoi ikkunasta: Ajakaa ohi vaan, minä talutan. Välitöinään Aleksi harrasti maalausta ja ulkomaalaus tapahtui tikkailta. Kun tikkaat piti siirtää uuteen paikkaan, hän sitoi alapään auton takapuskuriin ja näin tikkaat siirtyivät auton mukana. Sorateillä tämä aikaansai melkoisen pölypilven.

Ovien jälkeen oli ikkunoiden vuoro. Maalarinteippi oli tuntematon tavara. Ikkunanpokat olivat irrotettuina helppoja käsitellä, niin että pokan maalattava kohta oli vaakasuorassa. Siveltimen kärki lähellä lasia, mutta ei kiinni.  Pirtin kattoon sekoitin itse maalin, mutta tein siitä liian paksua, kuivuessaan se veti rypyille. Kuistin kattoon tuli toinen ääripää, hyvin ohut maali.

Bertta kertoi Aleksille, että kattoa maalatessa katto oli ennen maalausta pyyhitty kostealla rätillä ja kysyi minkä vuoksi? Aleksi kertoi sen vähentävän maalin määrää ja voidaan käyttää paikoissa, joissa ei kävellä. Tähän Bertta totesi, että kyllähän siellä kävellään välistä ihan mustanaan, Johon Aleksi, mutta ne eivät astele kovin painavasti.

Seuraavana kesänä maalasin Rautaniemen Osuuskaupan ulkoa. Sitten oli vuorossa Sammaljoen Osuuskauppa, matalia rakennuksia ja maalaus tapahtui tikkailta. Sammaljoen Osuuskaupan varaston maalauksessa käytettiin jäteöljyä. Väriksi tuli tumman ruskea. Aineen imeytyminen oli hyvä, lautaseinässä oksat olivat sisäpuoleltakin maalatut. Sammaljoen meijerin tiiliseinä maalattiin kalkkimaalilla ja meijerin sisätiloissa oli joitakin maalauksia. Samoin kylällä muuallakin. 

Vesan rintsikan ikkunoiden maalaus näytti selvältä. Maali oli sama kuin olin käyttänyt kellarin ikkunoihin ja jolla Muottipihan ikkunat oli maalattu. Oletin ikkunat aikaisemmin käsitellyiksi kuultovärillä, mutta se olikin ollut lakka. Tämä olisi vaatinut hionnan tai lipeäkäsittelyn niin kuin keittiökaappien oville tehtiin. Nyt maalin tarttuvuus oli huono. Lasien alla oli silikoninauha, joka ei ollut maalattava, jos siihen tuli maalia, niin se pian lähtee irti. Ulkopuolella oleva karmin reuna ja lista kuului myös maalattaviin. Telineiden rakentaminen ei ollut mahdollista, eikä myöskään kurkotus niin kauas, että näkisi tuloksen heti. Maasta käsin näkee ja voi paikata alakerran ikkunoita. Yläkerran ikkunoihin löytyy apu peilistä. Sively tapahtuu sokkona, mutta peilillä voi tarkistaa tuloksen.     

Teippauksesta muodostui ongelma. Maalarinteippejä on tarttuvuudeltaan erilaisia. Teipin tulee pysyä kiinni, mutta se ei saa vetää maalia mukanaan sitä irrotettaessa. Pitkä aika ja kosteus lisäävät teipin tartuntaa. Veneellä sattunut sade vaikeuttaa irrotusta. Olisi pyrittävä lyhyeen aikaan, teippaus juuri ennen maalausta ja irrotus seuraavana päivänä. Kun teippi tulee lasiin, niin liian voimakkaasta kiinnityksestä ei ole vaaraa, lasista ei voi mitään irrota. Vesan hankkima teippi oli Vantaalaisen Telpakin tuote ja siinä laatu "Hyvä pito". Tässä oli se vika, että teipistä jäi liimaa lasiin. Tämä tekee teipistä käyttökelvottoman. Jos tällaista teippiä käyttää maalattuun pintaan, niin pintaan jäänyttä liimaa on mahdoton poistaa. Maaliin jäävään liimaan tarttuu pöly ja pinta on pian liimatonta pintaa tummempi. Tämä teipin vika on havaittu yleisesti. Myöhemmin mainoksessa vakuutettiin, että teipistä ei irtoa liimaa kiinnityskohteeseen.   

Ulkoikkunoissa ruudun alareuna on tärkeä kohta. Jos siinä on suojaamaton kohta, niin alalistan laho vaatii koko pokan uusimisen. Ehjä kitti on hyvä suoja. Kun ruutu on kiinni puulistoilla, tämä alalista on usein muovia. Kun muovilista kiinnitetään ruuveilla puuhun, niin lasin ja listan väliin jää rako, josta sadevesi pääsee maalaamattomaan puuhun. Tämän takia tulee jo lasitettaessa muovilista kiinnittää lasiin kitillä, maalilla, lakalla tai liimalla. Puulista on muovia parempi siksi, että se elää vähemmän lämpötilan vaihteluista. Liimaus kuten edellä muovilista. 

 

Vuosien kuluessa maali menettää väriainettaan enemmän tai vähemmän. Se vaalenee eli haalenee, harmaantuu. Tämä on tarpeen huomioida paikkamaalauksissa. Maalimyymälöillä on mittareita, jotka näytteestä lukevat maalin värisävyn ja antavat ohjeen sävytykseen. On huomattava, että tämä paikkamaali muuttaa sävyään jatkossa enemmän kuin alkuperäinen maali. Kun maalattavana on koko pinta, on eduksi valita vähän poikkeava sävy. Näin on helpompi erottaa maalattu maalaamattomasta.